Some on aivoille kipua ja huumetta
Aivotutkija Mona Moisala on kiinnostunut sosiaalisen median ja pelaamisen vaikutuksista. Digiaika tekee meille sekä hyvää että haittaa.
Laitat Facebookiin kuvan, eikä kukaan tykkää. Tai puolituttu kommentoi päivitystäsi ikävästi. Mitä aivoissasi tapahtuu? Paljonkin, sanoo aivotutkija Mona Moisala.
”Virtuaalinen, kasvoton kielteinen palaute aktivoi aivojen kipukeskuksia. Se on voimakas ärsyke, erityisesti nuorilla.”
Aivotutkija Mona Moisala on kiinnostunut sosiaalisen median ja pelaamisen vaikutuksista. Digiaika tekee meille sekä hyvää että haittaa.
Laitat Facebookiin kuvan, eikä kukaan tykkää. Tai puolituttu kommentoi päivitystäsi ikävästi. Mitä aivoissasi tapahtuu? Paljonkin, sanoo aivotutkija Mona Moisala.
”Virtuaalinen, kasvoton kielteinen palaute aktivoi aivojen kipukeskuksia. Se on voimakas ärsyke, erityisesti nuorilla.”
Moisala on psykologian tohtori, joka tutkii digiajan vaikutuksia aivoihin. Tällä hetkellä hän on kiinnostunut sosiaalisen median vaikutuksesta nuorten tunteisiin: miten tuntemattomilta saatu palaute näkyy aivoissa.
Usein ajatellaan, että netin puskista huutelu ei ole samaa kuin kritiikki kasvotusten, mutta reaktiot vastaanottajan aivoissa ovat hyvin samanlaiset.
”Teini-ikäiset ovat herkistyneet varsinkin ikätovereilta tulevaan palautteeseen. Se on samalla syy, miksi teinit viettävät niin paljon aikaa somessa: positiivinen palaute aktivoi voimakkaasti mielihyväkeskuksia”, Moisala sanoo.
Pelaaminen auttaa muistia
Älylaitteiden ja nettimaailman vaikutukset kiinnostavat ihmisiä sekä lasten että oman hyvinvoinnin vuoksi. Ongelmalähtöisimmin puhutaan pelaamisesta, mutta Moisalan mukaan osin suotta. Hän tutki väitöskirjassaan pelaamisen vaikutuksia 13–24-vuotiaiden helsinkiläisnuorten aivoihin. Kuten muissakin tutkimuksissa on huomattu, pelaamisesta näytti olevan hyötyä.
”Enemmän pelaavat suoriutuivat paremmin työmuistia ja nopeutta vaativista tehtävistä. Heillä oli myös parempi kyky vaihdella keskittymistä näön ja kuulon välillä.”
Ongelmapelaajat ovat asia erikseen, mutta valtaosalla pelaaminen pysyy hallinnassa.
Älylaitteet houkuttavat kuitenkin myös asiasta toiseen poukkoiluun. Moisalan tutkimuksen mukaan paljon multitaskaavat nuoret selviytyivät tarkkaavaisuutta vaativista tehtävistä huonommin. Moisala on ollut mukana tekemässä kirjaa Lapsuus, nuoruus ja älylaitteet, joka julkaistaan tammikuussa. Sopivaan ruutuaikaan kirjan asiantuntijat eivät ota kantaa.
”Aikarajat eivät ole oleellisia vaan se, mitä ruudun äärellä tehdään. Toiminta voi olla luovaa ja kehittävää, jos on suunnittelemassa peliä tai luomassa materiaalia YouTubeen. Toisaalta se voi olla aivotonta pläräämistä.”
Pienten lasten ruutuaikaa on tarpeen rajoittaa jo riittävän unen, ulkoilun ja kasvokkaisten kontaktien varmistamiseksi. Teinien kanssa toimii keskustelu.
”Kannattaa tutustua nuoren nettimaailmaan ja yrittää ymmärtää sitä.”
Siedä välillä tylsyyttä
Moisalaa kiinnostavat etenkin nuorten kehittyvät aivot, mutta myös hektisessä työelämässä paahtavien aivot. Moisala kannustaa myös aikuisia asettamaan itselleen ruutuajan, jos tuntuu, että älylaitteen kiusausta on hankala vastustaa. Joku voi päättää, ettei ota kännykkää vessaan, toinen pyhittää koko viikonlopun ruuduttomaksi. Hän itse ei bussissa kaiva kännykkää esiin vaan treenaa tylsyydensietokykyään.
Moisala kehottaa hoitamaan joka päivä jonkin levollisen tehtävän, vaikka tiskaamaan käsin tai tekemään käsitöitä. Hidas tekeminen vahvistaa tiettyjä aivoyhteyksiä. Jos ei koskaan tee mitään pitkäjänteistä, nämä yhteydet alkavat heikentyä.
”Aivot muokkautuvat sen mukaan, miten teemme asioita. Meillä on mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, millaiset aivoistamme tulevat.”
Kuka?
Mona Moisala on psykologian tohtori ja aivotutkija tutkii muun muassa aivojen tiedonkäsittelykykyyn vaikuttavia tekijöitä. Hän on kirjoittanut aivotutkija Minna Huotilaisen kanssa kirjan Keskittymiskyvyn elvytysopas.
Teksti: Terhi Hautakangas
Kuva: Mari Lahti