Inhimillisyydelle on suuri tilaus
Tiedät varmasti sen tunteen, kun joku katsoo hississä ystävällisesti silmiin tai tuntematon kehuu takkiasi. Ne ovat pieniä kohtaamisia, joista jää hyvä mieli niin itselle kuin toiselle.
Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi pohtii tällaisia asioita, sillä hän tutkii työkseen myötätuntoa. Näitä kasvot valaisevia hetkiä tarvitaan. Tutkimusten mukaan negatiivisista kohtaamisista jää monta kertaa vahvempi muistijälki kuin positiivisista, joten meidän olisi syytä kerätä niitä positiivisia.
Kaunosielu lapsesta lähtien
Pessiä on aina kiinnostanut ihmisyys, lähimmäisyys ja hyvä elämä.
”Olen ollut jo lapsena kaunosielu, joka uskoo ihmisistä hyvää ja haluaa todistaa sen.”
Pessi halusi nuorena tutkijaksi, joka saa työkseen sukeltaa eri aiheisiin. Opiskelupaikaksi löytyi teologinen tiedekunta ja sieltä alaksi kirkkososiologia. Pessi on tutkinut muun muassa vapaaehtoistoimintaa, solidaarisuutta ja sitä, keitä suomalaiset auttavat, miksi ja miten.
Työelämän myötätuntoa ja myötäintoa tutkittiin Pessin johtamassa, viime vuonna päättyneessä CoPassion-hankkeessa. Tutkijat etsivät työelämän humaaneja puolia käytännönläheisesti yritysten kanssa esimerkiksi työpajojen ja tunnetaitokoulutusten avulla. Meneillään on toinen hanke CoCare, jossa on tutkittu muun muassa vertaistukea sairaaloissa sekä maahanmuuttajien vapaaehtoistoimintaa.
Ei pelkkää fiilistelyä
Myötätunto kuulostaa vaikealta tutkimusaiheelta, koska sen voi jokainen ymmärtää ja kokea vähän eri tavoin. Pessin tutkimusryhmä on kuitenkin lähestynyt aihetta tiukan tieteellisesti ja löytänyt numeroilla näytettäviä vaikutuksia, miten vaikkapa tunnetaitokoulutukset parantavat ihmisten jaksamista. Myötätunto ei Pessin mukaan ole pelkkää fiilistelyä, vaan siinä yhdistyvät ympärillä olevan havainnointi, oma tunne sekä valmius toimia.
Esimerkki myötätunnosta toimintana on yritysten harjoittama vapaaehtoistyö, johon työntekijät saavat osallistua oman halunsa mukaan. Kun pankkikonserni tarjosi talousopetusta nuorille, myös pankkitoimihenkilöt tunsivat saavansa nuorilta paljon, ja se heijastui muihin asiakaskohtaamisiin.
”Ihmisillä on herkkiä tilanteita, esimerkiksi lainojen ositus avioeron äärellä, ja näissä kohtaaminen voi sujua aina vielä inhimillisemmin ja paremmin.”
Pessin tutkijantyön päämäärä on korkealentoinen: edistää hyvää elämää ja sitä, että yksilöt, tiimit ja yhteisöt voisivat kokea merkityksellisyyttä ja yhteyttä toisiin.
"Se ei tarkoita, että aina on kivaa ja halataan ongelmat pois. Jos ihmiset luottavat toisiinsa ja tuntevat psykologista turvallisuutta, heidän ei tarvitse pelätä ottaa esille epäkohtia tai kyseenalaistaa.”
Tällä hetkellä psykologisen turvallisuuden käsite kiinnostaa Pessiä erityisesti. Yhdysvalloissa sairaaloissa on tutkittu, että pitkällä aikavälillä hoitovirheet vähenevät, jos työyhteisössä ei ole jäykkää hierarkiaa tai pelon ilmapiiriä. Tällöin sairaanhoitaja uskaltaa sanoa erikoislääkärille, että oletko nyt lääkeannostuksesta ihan varma.
Mitä sinulle kuuluu?
Myötätunnon kaltaiselle ”pehmeälle” aiheelle on kysyntää. Pessi on saanut kiertää kouluttamassa, ja luennointipyyntöjä tulee enemmän kuin hän ehtii ottaa vastaan.
”Koulutukset ja luennot ovat olleet herkullisia paikkoja oppia oikeasta maailmasta. On yllättävää ja aika kaunistakin, että lämmölle ja inhimillisyydelle vaikuttaa olevan suuren suuri tilaus.”
Ehkä pehmeille arvoille on kaipuu kilpailua korostavassa maailmassa. Toisaalta vaikka miettisi ihan kylmästi sitä kilpailukykyä, myötätuntoa kannattaa vaalia. Ihminen on tutkitusti tehokkaimmillaan, kun saa kokea merkityksellisyyttä ja yhteyttä toisiin.
Myötätunto on hyväksi, mutta sillä on rajansa. Liiallisena myötätunto uuvuttaa. Myötätunnon pitää olla aina toista ja toisen rajoja kunnioittavaa. Pessi ei usko, että eläisimme erityisen myötätunnotonta aikaa. Tämä aika on kuitenkin kiireistä, ja moni kulkee tietyllä tavalla laput silmillä.
”Ei ole mahdollista olla myötätuntoinen, jos ei havaitse, mitä ympärillä tapahtuu. Tämä havainnointi jää ensimmäisenä pois sähköpostien meren haperoittamilta stressaantuneilta, jotka yrittävät vain selviytyä.”
Pessin mukaan jo vilpitön kysymys ‘mitä sinulle kuuluu’ voi olla pysäyttävä kiireen keskellä. Työpaikoilla johtajan esimerkillä on väliä: saako heikkoutensa näyttää.
”Töissä on aina kokonaisia ihmisiä, eivätkä tunteet ja elämän draamat jää koskaan täysin ulkopuolelle.”
Kuka?
Anne Birgitta Pessi on kirkkososiologian professori Helsingin yliopistossa tutkii parhaillaan myötätunnon voimaa yrityksissä ja yhteisöissä.
Teksti: Terhi Hautamäki
Kuva: Mari Lahti